OSINT-tutkimussuunnitelma: rajaa kysymys ennen hakua

Avoimista lähteistä tehtävä tutkimus alkaa helposti hakukentästä. Ensimmäinen osuma johtaa seuraavaan, kiinnostava yksityiskohta avaa uuden polun ja pian aineistoa on paljon mutta alkuperäinen kysymys on jäänyt vastaamatta. Ongelma ei välttämättä ole huono hakutekniikka, vaan puuttuva tutkimussuunnitelma.

OSINT-tutkimussuunnitelma kertoo, mitä halutaan selvittää, millaisella näytöllä kysymykseen voidaan vastata ja milloin tiedonkeruu lopetetaan. Sen ei tarvitse olla pitkä asiakirja. Usein yhden sivun suunnitelma riittää pitämään työn tarkoituksenmukaisena ja rajaamaan tarpeettoman henkilötietojen käsittelyn pois.

Tässä artikkelissa rakennetaan käytännöllinen suunnitelma vaihe vaiheelta. Esimerkkinä käytetään kuvitteellista julkisen hankinnan selvitystä, jossa tutkitaan asiakirjoja ja päätöksiä, ei yksityishenkilöitä.

Muuta aihe vastattavaksi tutkimuskysymykseksi

Aihe ja tutkimuskysymys ovat eri asioita. ”Selvitä kunnan hankinta” on aihe, mutta se ei kerro, mitä lopputulokselta odotetaan. ”Mitä hankinnan laajuudesta päätettiin tiettyyn päivään mennessä?” on jo kysymys, johon voidaan etsiä rajattu vastaus.

Hyvä tutkimuskysymys sisältää kohteen, tarkasteltavan asian ja tarvittaessa aikarajan. Sen tulisi myös olla sellainen, että avoimet lähteet voivat ainakin osittain vastata siihen.

Kirjoita suunnitelmaan esimerkiksi:

• Kohde: tietty hankintamenettely ja sen julkiset asiakirjat.
• Kysymys: muuttuiko hankinnan ilmoitettu laajuus ennen tarjousajan päättymistä?
• Aikaraja: alkuperäisestä ilmoituksesta tarjousajan päättymiseen.
• Tuotos: lyhyt vastaus, lähdeviitteet ja kuvaus jäljelle jäävistä epävarmuuksista.

Vältä kysymyksiä, jotka sisältävät valmiin johtopäätöksen. ”Miten muutos salattiin?” olettaa sekä muutoksen että salaamisen. Ensin on selvitettävä, tapahtuiko muutos ja miten siitä tiedotettiin.

Selvitä, mihin vastausta käytetään

Sama aihe voi vaatia erilaisen tutkimuksen käyttötarkoituksen mukaan. Alustava taustoitus, julkaistava artikkeli ja organisaation päätöksenteon tueksi laadittu selvitys eivät tarvitse samanlaista laajuutta. Käyttötarkoitus vaikuttaa myös siihen, mitä tietoja on perusteltua kerätä.

Kirjaa, kuka käyttää tulosta ja minkä päätöksen tai jatkotoimen se mahdollistaa. Jos tarkoituksena on vain selvittää, tarvitaanko tarkempi asiakirjapyyntö, täydellisen tapahtumahistorian rakentaminen voi olla tarpeetonta.

Määritä samalla seuraukset, joita virheellisestä vastauksesta voisi syntyä. Mitä vakavampia seuraukset ovat, sitä enemmän tarvitaan tarkistuksia, vaihtoehtoisten selitysten arviointia ja tarvittaessa toisen arvioijan lukukierros.

Käyttötarkoitus ei kuitenkaan oikeuta vahvistamaan johtopäätöstä tilaajan toiveen mukaisesti. Suunnitelman tehtävä on ohjata selvitystä, ei määrätä sen tulosta.

Päätä etukäteen, mikä kelpaa vastaukseksi

Ennen tiedonkeruuta kannattaa määritellä, millainen aineisto tukisi vastausta. Muuten näyttökynnys voi huomaamatta muuttua sen mukaan, mitä ensimmäisistä lähteistä löytyy.

Kuvitteellisessa hankintaesimerkissä laajuuden muutos voisi näkyä alkuperäisen ilmoituksen ja korjausilmoituksen välisenä sisältöerona. Pelkkä keskustelupalstan väite muutoksesta ei osoittaisi sitä, mutta se voisi antaa aiheen etsiä kyseistä korjausilmoitusta.

Laadi yksinkertainen näyttösuunnitelma:

• Väite: hankinnan ilmoitettua laajuutta muutettiin.
• Tarvittava aineisto: alkuperäinen ilmoitus sekä muutosasiakirja tai myöhempi virallinen versio.
• Vertailtava kohta: esimerkiksi hankittavan palvelun sisältö tai toimitusmäärä.
• Avoin vaihtoehto: sanamuoto muuttui, mutta hankinnan tosiasiallinen sisältö ei.

Älä määritä luotettavuutta pelkällä lähteiden lukumäärällä. Useat sivut voivat toistaa samaa tiedotetta. Olennaista on, mitä kukin lähde todella osoittaa ja mistä sen tieto on peräisin.

Rajaa myös se, mitä et tutki

Hyvä rajaus sisältää poissulut. Ne suojaavat sekä työaikaa että tutkimuksen kohteisiin liittyviä oikeuksia. Ilman niitä jokainen uusi nimi, verkkotunnus tai sivumaininta voi muuttua uudeksi tutkimushaaraksi.

Hankintaesimerkissä voidaan päättää, ettei selvityksessä kartoiteta työntekijöiden yksityisiä someprofiileja, tarjoajien muuta liiketoimintaa tai aikaisempia hankintoja, ellei niillä ole osoitettua yhteyttä tutkimuskysymykseen.

Kirjaa myös ajalliset ja aineistolliset rajat. Tarkasteletko vain julkaistuja asiakirjoja vai sisältyvätkö työhön asiakirjapyynnöt? Ovatko maksulliset tietokannat käytettävissä? Millä kielillä aineisto pystytään arvioimaan luotettavasti?

Rajaus ei tarkoita olennaisen tiedon sivuuttamista. Jos uusi havainto edellyttää laajennusta, muuta suunnitelmaa tietoisesti ja kirjaa syy. Näin myöhemmin näkyy, miksi työ laajeni.

Tee lähdekartta ennen hakulistaa

Hakulista kertoo, mitä sanoja käytät. Lähdekartta kertoo, missä tarvittava tieto voisi syntyä ja kuka sitä julkaisee. Jälkimmäinen auttaa löytämään tarkoituksenmukaiset haut.

Aloita asiakirjojen syntyprosessista. Julkisen hankinnan tietoja voi olla ilmoituspalvelussa, organisaation päätösasiakirjoissa, tarjouspyyntöaineistossa ja julkaistuissa vastauksissa tarjoajien kysymyksiin. Niiden roolit ovat erilaiset: päätösasiakirja ei välttämättä sisällä kaikkia tarjouspyynnön teknisiä ehtoja.

Jaa mahdolliset lähteet kolmeen ryhmään:

• Ensisijaiset lähteet: asiakirjat, joissa tutkittava päätös, ilmoitus tai muutos esitetään.
• Täydentävät lähteet: tausta-aineisto, joka auttaa ymmärtämään termejä ja menettelyä.
• Vihjelähteet: keskustelut ja uutiset, jotka ohjaavat tarkistettavan aineiston luo.

Merkitse myös lähteiden tunnetut katveet. Hakupalvelu voi indeksoida vain osan asiakirjoista, ja organisaation sivuilta voi puuttua vanhoja liitteitä. Lähdekartta ei ole lupaus kattavuudesta, vaan perusteltu lähtökohta.

Sovi lailliset ja eettiset rajat

Julkisesti saatavilla oleva tieto ei ole automaattisesti vapaasti käytettävissä mihin tahansa tarkoitukseen. Jos aineistossa on henkilötietoja, arvioi soveltuva käsittelyperuste, käyttötarkoitus, tietojen tarpeellisuus ja säilytysaika. GDPR:n soveltuminen ja mahdolliset erityissäännökset riippuvat toiminnan luonteesta.

Suunnitelmassa kannattaa määrittää, miten sivuosumana vastaan tulevat tarpeettomat henkilötiedot käsitellään. Hankinta-asiakirjassa oleva yhteystieto ei yleensä ole tarpeellinen, jos kysymys koskee palvelun laajuutta. Sitä ei pidä kopioida työmuistioon vain siksi, että se on näkyvillä.

Sovi lisäksi keruumenetelmien rajat. Älä ohita käyttöoikeusrajoituksia tai hanki pääsyä aineistoon harhaanjohtamalla. Tarkista automaattiseen keruuseen liittyvät käyttöehdot ja oikeudelliset kysymykset ennen sen aloittamista. Epäselvissä tai vaikutuksiltaan merkittävissä tapauksissa hanki asiantunteva oikeudellinen arvio.

Aikatauluta työ ja määritä lopetusehdot

Avoimista lähteistä voi usein etsiä lisää loputtomasti. Siksi tutkimus tarvitsee sekä työaikarajan että sisällölliset lopetusehdot. Pelkkä määräaika ei kerro, onko vastaus riittävästi perusteltu.

Jaa työ vaiheisiin: lähteiden paikantaminen, keskeisten asiakirjojen tarkistaminen, ristiriitojen selvittäminen ja yhteenvedon kirjoittaminen. Varaa aikaa myös arvioinnille. Jos kaikki aika kuluu keruuseen, aineisto jää helposti tulkitsematta.

Sopivia lopetusehtoja ovat esimerkiksi:

• Tutkimuskysymykseen voidaan vastata ennalta määritellyn näytön perusteella.
• Keskeiset ristiriidat on selvitetty tai kuvattu avoimina.
• Olennaiset suunnitellut lähteet on tarkistettu.
• Jatkaminen edellyttäisi aineistoa, jota ei ole käytettävissä hyväksytyillä menetelmillä.

Jos aika loppuu ennen näitä ehtoja, lopputulos on rajattu tai keskeneräinen selvitys. Sitä ei pidä esittää kattavana vastauksena.

Tarkista suunnitelma ensimmäisen keruukierroksen jälkeen

Suunnitelman pitää kestää muutoksia. Ensimmäinen keruukierros voi osoittaa, että tutkimuskysymys on liian laaja, keskeinen asiakirja puuttuu tai käytetty termi tarkoittaa lähteissä eri asiaa kuin aluksi oletettiin.

Pidä tässä vaiheessa lyhyt tarkistuspiste. Kysy, ovatko löydetyt aineistot oikeasta kohteesta ja oikealta ajalta. Arvioi myös, pystyykö suunniteltu vertailu todella erottamaan sisällöllisen muutoksen teknisestä korjauksesta.

Kirjaa muutoksesta päivämäärä, peruste ja vaikutus työn laajuuteen. Älä poista alkuperäistä kysymystä jäljettömiin. Suunnitelman versiot auttavat ymmärtämään, miten selvitys eteni ja miksi lopullinen vastaus saattaa olla alkuperäistä tavoitetta suppeampi.

Yhden sivun OSINT-tutkimussuunnitelman pohja

Seuraavan rungon voi kopioida tutkimusmuistioon ennen ensimmäistä hakua. Vastaa jokaiseen kohtaan yhdellä tai kahdella virkkeellä.

• Tutkimuskysymys: mihin täsmälliseen kysymykseen etsitään vastausta?
• Käyttötarkoitus: mitä varten vastaus tarvitaan?
• Kohde ja ajanjakso: mitä aineistoa tarkastellaan ja miltä ajalta?
• Poissulut: mitä asioita tai tietoja ei kerätä?
• Tarvittava näyttö: mikä tukisi vastausta ja mikä voisi kumota sen?
• Lähdekartta: missä olennainen tieto syntyy ja julkaistaan?
• Käsittelyrajat: miten henkilötiedot, käyttöoikeudet ja säilytys huomioidaan?
• Resurssit: mitä aikaa, osaamista ja aineistoja on käytettävissä?
• Lopetusehdot: milloin työ on valmis tai keskeytettävä?
• Lopputuotos: missä muodossa vastaus ja sen rajoitukset esitetään?

Pohja on hyödyllinen vain, jos sitä käytetään päätöksenteossa. Palaa siihen aina, kun kiinnostava sivupolku uhkaa viedä huomion pois varsinaisesta kysymyksestä.

Yhteenveto

OSINT-tutkimussuunnitelma tekee tiedonhausta tarkoituksellista. Rajaa kysymys, määritä tarvittava näyttö, kartoita lähteet ja sovi keruun rajat ennen työn aloittamista. Päivitä suunnitelmaa havaintojen perusteella, mutta säilytä muutosten perustelut. Hyvän selvityksen mitta ei ole kerätyn aineiston määrä, vaan se, kuinka perustellusti aineisto vastaa asetettuun kysymykseen.